Johan oli juhannus, huh. Mystinen happopää kaipasi seuraksi, mutta sauna ja ystävät oli kyllä parempi kombo. Hapot jätin myös vetämättä ja keskityin luomuun. Juhannus sitten sattu jäämään hieman päälle ja ollu hirveetä jumitusta aamusta iltaan, huh huh! Ei oikein pää toimi vaikka tekis mieli kirjottaa ahdistuksesta, ystävyydestä, ihmisten typeristä teoista ja niiden vaikutuksista luottamukseen. Tekis myös mieli kirjottaa siitä, kuinka onnellinen olen, että joku päivä kaikki säätäminen ja pinnallisten ongelmien vatvominen on ohi. En vaan jaksa ymmärtää miksi kaikista pienistäkin asioista täytyy valittaa niin kauheesti. Täytynee tehdä asialle heti jotain, nyt kun ymmärtänee asiaa paremmin, sitä tovin pohtineena.
Haluan irti tästä paskasta, jossa ihmiset valittaa aivan vitun turhasta kun ei isompia ongelmia ole. Onneksi ympärilläni on myös niitä ihmisiä, jotka elävät samalla rennolla elämänotteella. Niiden ihmisten seurassa tunnen olevani kotona.
On niin hieno ilma, ah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti